Lähihoitajan ammattiin tutustuminen

Haastattelemani lähihoitaja työskentelee kristillisellä arvopohjalla toimivassa päihdekuntoutuskodissa, Nurmeksessa.
Asiakaskunnan määrä vaihteli kolmesta kahteentoista ja se majoittaa ihmisiä eri paikkakunnilta.
Paikka on pyritty tehdä mahdollisimman kodinhenkiseksi, mutta tiloissa on myös sairaalahuone pahimmista vieroitusoireista kärsiville.
Asiakkailla on erimittaisia hoitojaksoja, jotka vaihtelevat hoidontarpeesta riippuen kahden viikon sekä maksimissaan puolenvuoden jaksoissa. Hoito on mahdollista keskeyttää halutessaan.
Ihmisille luodaan lukujärjestystä muistuttava hoitosuunnitelma, johon on kirjattu esimerkiksi heidän lomansa.

Kuntoutuksesta raitistuneiden ihmisten kotiuttaminen tapahtuu asteittain.
Ihmisille annetaan täysi tuki uuden elämän aloittamiseen, tarvittavat tiedot ja apu, jotta he kykenisivät aloittaa uuden raittiin elämänsä itsenäisesti. Heille apua tarjoamassa on moniammatillinen tiimi hoitoalaan kouluttautuneita ihmisiä.

Lähihoitajan toimenkuvaan kuuluu jakaa lääkkeitä, ruoanlaittoa, keskustelutuokioita, virikkeiden järjestämistä ja ennenkaikkea läsnäolemista asiakkaille. Viimeisimmästä haastateltavallani oli eniten sanottavaa sekä omia kokemuksia. Kyseessähän on täysin mieleltään terveet ihmiset, joka tekee ihmissuhteiden luomisesta haasteellista. Miten pidät ammatillisen minäsi, mutta samaan aikaan olet asiakkaille helposti lähestyttävä ihminen jolle he kykenevät puhumaan ja jolta voivat tarvittaessa hakea apua.
Olet ihmisten keskuudessa, joilla pahimmassa tapauksessa ei ennen ollut muuta ihmiskontaktia kun heille päihteitä myyvät ihmiset sekä ystävät jotka ovat myös saattaneet olla päihteiden vaikutuksen alaisina. Yhtäkkiä heidät huomataan, heille tarjotaan apua ja turvaa.
Ammatillisen minän ylitys voi esimerkiksi aiheuttaa ihastumisia tai luoda illuusion asiakkaalle että hän ei koe selviytyvänsä ilman sinua. Väliaikainen apu on kuitenkin kyseessä, niin pahalta kuin se kuulostaakin. Olet vain yksi auttava käsi raittiuden aikaansaannissa.
Lisäksi hoitaja puhui psykologisesta pelistä. Sinua voidaan yrittää manipuloida ja huijata. Täytyy osata epäillä ihmisiä. Olemalla liian sinisilmäinen tulet helposti höynäytetyksi.
Haastateltavani koki tämän haastavimmaksi kyseisessä paikassa tai ylipäätään päihde-ja mielenterveyspuolella.
Kyseisen hoitokodin asiakkaat olivat itse kertoneet arvioivansa henkilökuntaa. Yrittävänsä huijata selvästi sinisilmäisimpiä hoitajia eivätkä luottaneet tiukimpiin. Täytyi olla sopivasti molempia jotta he kokivat luottavansa tähän ihmiseen.
Fyysistä puolta yksikössä ei kuulemma ollut lähes ollenkaan, mutta henkistä haastavuutta sitäkin enemmän.

Kuntoutuskodin hengellinen puoli on asiakkaille täysin vapaaehtoinen ja esiintyy ilta-ja aamu tuokioiden muodossa. Näissä tapahtumissa halukkaat kokoontuvat yhteen ja keskustelevat. Näin he saavat tuoda itseään esille ja luodaan yhteisöllisyyttä.
Joillekkin kristinusko oli tullut päihteiden tilalle ja ihminen oli raitistunut kokiessaan saavansa hyvänolon tunteen tälläkin tavoin.
Asiakkaiden kanssa myös juhlitaan saavutuksia, juhla-ja pyhäpäiviä sekä tehdään retkiä yhdessä heidän kanssaan.

Minä sain paikasta todella hyvän kuvan haastattelun myötä.
Kuntoutuskodissa pidin erityisesti moniammatillisesta tiimistä. Apu on lähellä, tarvitset sinä sitten psykiatria tai sosiaalipuolen ihmistä.
Olen kuullut paljon paikoista, joissa ihmiset vieroituksen läpikäytyään vain heitetään ulos vanhaan elämäänsä hoitojakson päätyttyä. Mielestäni on tärkeää kaikkien eväiden anto uuden raittiin elämän aloitukseen, jotta ihminen voi tehdä tietoisen valinnan kumpaa tietä hän haluaa kulkea. On järjetöntä jättää ihmiset hoidon saatuaan täysin yksin. Miten paljon helpompaa heille on tässä tapauksessa jatkaa samaa vanhaa elämäänsä kuin aloittaa täysin alusta.
Päihteistä on kuitenkin tullut heille elämäntapa ja sen muuttaminen yksin kaikkien houkutusten ollessa käden ulottuvilla on minusta ihan liian vaikeaa yksin. Kokisin sen jopa itsellenikin mahdottomaksi.
Tämä haastattelu sai minut myös ajattelemaan omaa suuntautumistani kyseiselle alalle uusista näkökulmista.
En tiedä kestääkö psyykkenni mielenterveys ja päihdealan henkistä puolta, mutta jatkoopiskelusuunnitelmani kannalta on erittäin tärkeää, että olisin perehtynyt tähän. Tähtäimessäni on jatkaa ammattikorkeakouluun opiskelemaan itseni sairaanhoitaja psykiatriksi.

Minä lähihoitajaopiskelijana

Tätä blogia kirjoittaa -92 vuonna syntynyt nuori nainen espoosta. Blogin tarkoitus on välittää mielipiteitäni ja pohdiskelujani, pähkinänkuoressa kasvuani lähihoitajan ammattiin.

Äitini joka on ollut lähihoitajan ammatissa montakymmentä vuotta, kannusti minua hakemaan Rinnekotisäätiölle. Päätin kokeilla, vahvoista ennakkoluuloistani huolimatta.
Lyhyen ajan sisällä tajusin rakastavani työtä. Olin ymmälläni erityisesti siitä kuinka palkka oli erittäin toissijainen asia kun ala antoi niin paljon muilla tavoilla.
Vaikka äitini ansiosta lähdinkin kokeilemaan lähihoitajan työtä, ei hän niinkään toiminut innostajana kokeilemaan alaa. Hän on työskennellyt samassa yksikössä ja samankaltaisen asiakaspiirin kanssa hyvin kauan. Itse haluan taas nähdä kaiken ja kokeilla monenlaisia eri yksiköitä ja työskennellä monien erilaisten ihmisten parissa joilla on erilaiset hoidontarpeet. Innostuin itse kokeilemalla, mutta äitini sai minut avaamaan silmäni mahdollisuudelle että ehkä tämä olisi minullekkin sopiva ammatti.

Koen, että lähihoitajilla tai ylipäätään sosiaali-ja terveydenalan ihmisillä on uskomattoman suuri mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja toimia ihmisten ääninä jotka eivät sitä itse voi saada kuuluville.
Palvelujärjestelmä aiheuttaa harmaita hiuksia kaikille alan ihmisille kun vähästä pitäisi aina pystyä vielä vähentämään.

Haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon alan eri puolia.
Tiedän kasvavani paljon tämän kolmen opintovuoden aikana, muutoksen itsessäni huomasin jo kun aloitin työskentelyni alalla.
Tiedostan kuitenkin myös heikkouteni.
Minulla on taipumusta ottaa asioita liian henkilökohtaisesti. Olen myös epävarma kykenemisestäni olla työympäristössä jossa esiintyy paljon aggressiivisuutta tai huumausaineita. Olen kuitenkin motivoitunut kokemaan uusia asioita vaikka loppujen lopuksi toteaisinkin etten itse olisi kykenevä työskentelemään kyseisenlaisessa työyksikössä. Koen että itseni haastaminen voi vain kasvattaa minua ihmisenä.

Helsingin Diakoniaopisto vaikuttaa erittäin mahdollisuuksia pursuavalta koululta ja luokka ryhmämme on aivan mahtava! Luokkahenki on menossa todella hyvään suuntaan, kaikki pikkuhiljaa uskaltavat esittää kysymyksiä ja keskustella yhdessä.