Työturvallisuus ja aseptiikka

Day.3

Työpaikallani on otettu huomioon hygienian hoitaminen erittäin hyvin. Käsienpesupisteitä on ympäri osastoa järkevästi. Käsidesiä ja käsisaippuaa jokaisella pisteellä kuin myös asukkaiden huoneissa.

Turvallisuus huomioidaan työvaatteilla, ulospääsyteillä, kulkukorteilla ja hissillä.Kulkukorteissa on sisäänrakennettu siru, joka reagoi oviin. Ovissa ei ole avaimenreikää vaan korttia näytetään tunnistuslaitteeseen, jossa punainen valo muuttuu vihreäksi kun ovi on auki. Tämä systeemi toimii myös hississä niin, että hissillä ei pääse alas ellei näytä tunnistuskorttia. Näin ennaltaehkäistään asiakkaiden karkaaminen.

Työergonomia näkyy säädettävillä sängyillä, työkengillä ja asiakkaiden liikkumiseen soveltuvilla apuvälineillä. Esimerkiksi kävelykeppi, pyörätuoli, rollaattori yms.
Osastolla on myös nostolaite. Ergonomia näkyy myös siinä, että raskaimmat työt hoidetaan pareittain ja osaston hyvän työhengen takia apua on hyvin helppo pyytää.

Hyvä perehdytys on myös auttanut paljon jokaisella osa-alueella!

Ihanat asukit

DAY.2

Hoitokodissa jokainen asukas tarvitsee jonkinlaista apua. Vaikkakin itse olin hieman yllättynyt kuinka moni asukas on niinkin omatoiminen kun he ovat. Olen jo tämän parin päivän aikana huomannut kuinka olen itsekin alkanut ajattelemaan vanhuutta. Hoitokodissa on kaikenlaisia ihmisiä. On tehty vaikka mitä ja oltu vaikka minkälaisessa työssä. Mitä tahansa on elämässä tehty ja saavutettu, on kaikilla kuitenkin samankaltainen tilanne nyt. Tuntuu kummalliselta kuulla millaisia he ovat joskus olleet kun näkee mitä heille on tahtomattaan eletystä elämästä riippumatta käynyt. On melko sydäntä särkevää nähdä kuinka kahdessa minuutissa voi unohtaa juuri puhutut asiat. En usko turhautuvani tähän piirteeseen muistisairautta, mutta en myöskään usko että se tuntuu minusta ikinä vähemmän pahalta.

Toisena työpäivänäni tutustuin hieman paremmin "Eteläsiiven" asukkaisiin. He olivat kuin myös toisen siiven asukit, erittäin ihania ja sympaattisia jokaikinen. Pääsin juttelemaan paremmin asukkaiden kuin myös muun henkilökunnan kanssa kun olin päässyt ensimmäisen päivän jännityksestä suurrimmaksi osin eroon. 

Olin aikalailla yhden hoitajan apumiehenä ja seurailin hoitotoimenpiteitä, pääsin myös itse avustamaan yhtä asiakasta aamutoimissa. Se oli jännää. Vaikka on tehnyt samankaltaista työtä useamman vuoden niin tuntuu kun olisi vasta ensimmäistä kertaa silmät pyöreinä työpaikalla. Tähän vaikuttaa asiakkaiden yksilöllisyys ja vaikka asiakkaat vaatisivatkin samaa hoitoa eivät he samallatavalla reagoi hoitoon tai ylipäätänsäkkään ole samanlaisia.

Hoivakodissa ei ole ollenkaan haava-hoitoa tai katetroitavia asiakkaita. Olen onnellinen asiakkaiden puolesta, mutta surullinen menetetystä uudesta kokemuksesta. Tosin eräs hoitaja totesi haavahoidon puutteen merkitsevän hyvää perushoitoa ja se on totta, en edes tullut ajatelleeksi asiaa tältä kannalta. Jee, Kotikallio!

Hoito-ja huolenpito, työssäoppimispäiväkirja

TYÖSSÄOPPIMISPÄIVÄKIRJA 

( day.1 )

( Pohjoissiiven huoneet )

Kotikallion hoivakodista ensivaikutelma oli aivan mahtava! Hissistä neljänteen kerrokseen astuttuani silmiin pisti liuta hymyileviä asiakkaita ja kissa juoksi jalkojen ohitse syömään osaston keittiöön. Tunnelma oli hyvin leppoisa ja kaikki tiesivät heti minun olevan opiskelija, joka helpotti pientä alkujännitystä huimasti. 

( Pohjoissiiven päiväsali )

( Asiakkaiden iloksi Helsingin Eläinsuojeluyhdistykseltä otettu Hipsu-kissa )

En ensimmäisenä päivänä tehnyt paljoa. Työni liittyi lähinnä asiakkaiden syöttämiseen ja sänkyjen petaamiseen, pehmeä lasku takaisin työelämään. Juttelin osan asiakkaista kanssa ja vietin aikaa päiväsalissa. Suurimmaksi osaksi "pohjoissiivessä". Kerroksessa oli 24-asiakasta jotka oli jaettu Pohjoissiipeen ja Eteläsiipeen niin, että molemmilla puolilla oli aina 12-asiakasta. Vaikka olin ensimmäistä päivää aamuvuorossa, ei tunnelma ollut mitään sellaista mitä odotin eli hirveää aamuhälinää, hässäkkää ja kiirettä. Työtä tehtiin ammattitaitoisesti ja rauhallisesti. Asiakkaille annettiin aikaa herätä ja nauttia aamupalasta sekä lepäillä hetki ennen nostoa pyörätuoliin, avustusta päiväsaliin kävelyttäen tai rollaattoria apunakäyttäen. Lähinnä koko osasto oli autettavaa jossakin määrin, jotkut enemmän jotkut vähemmän. 

( Pesuhuone, jossa mm. pyykinpesukoneet )

Perehdytykseni oli erittäin hyvää ja yksityiskohtaista. Tiedän turvajärjestelyistä, asiakkaista, kaikista ulospääsyteistä, osaston säännöistä ja järjestelyistä. Ei ainakaan tule mieleen mitään mitä minulle ei olisi kerrottu. Osasto muistuttaa hyvin paljon vanhaa työpaikkaani, joten ainakin ensimmäisen päivän jälkeen tuntuu siltä, että tämä on minulle lähinnä jo oppimani vahvistamista suurimmaksi osaksi. 

Odotan innolla seuraavaa päivää ja sitä, että pääsee kunnolla töihin ja tutustumaan paremmin asiakkaisiin ja muuhun henkilökuntaan!