Eri vuoroja ja fiiliksiä

( Hoitkokodin slogani <3 )

DAY.4

Olen tehnyt aamu, ilta ja viikonloppuvuoroja. Aamuvuoroja pääasiassa, koska minun pitää miltei aina olla hakemassa poikaani päiväkodista ja haluan viettää sen vähän ajan päivästä mitä minulle töiden jälkeen jää hänen kanssaan kun se on mahdollista.

Aamuvuorot eivät ole kovin hektisiä minulle koska opiskelijana en pysty tekemään kaikkia työtehtäviä. Hoidan yleensä 2-3 asiakasta ja autan muita heidän töissään. Minulla jää aina aikaa nautiskella kahvikupponen tai pari. Vietän luppoajan yleensä asiakkaiden kanssa ja käyn esimerkiksi ulkoilemassa tai kuuntelemme musiikkia heidän kanssaan.

Iltavuorot ovat muun henkilökunnan mukaan paljon rauhallisempia kuin aamuvuorot. Muistisairaat ihmiset tosin alkavat yleensä elämöimään iltavuoroa kohden. Ulkovaatteet päällä osastolla vaeltaa aina muutamia menossa töihin tai pankkiin tai yleisimpänä kotiin. Heidän kanssaan usein puhelen ja pyrin rauhoittamaan heidät keskustelemalla joko jostain muusta tai kertomalla heille hienovaraisesti faktoja. Esimerkiksi kerron heidän olevan kotonaan ja että ulos ei juuri sillä hetkellä voi mennä, koska pelkäisimme että hän ei osaisi takaisin kotiin eli, että ajattelemme vain asiakkaan parasta emmekä kiusaa häntä. Tämä on usein kerrottava asiakkaalle, kun he ajattelevat meidän tekevän heille kiusaa vaikka ajattelemme vain heidän turvallisuuttaan. Osastoltahan ei pääse ilman korttia pois mitenkään ja ovet portaisiin ovat aina lukittuina. 

Viikonloppuvuoroa tehdessäni huomasin sen olevan työntäyteistä. Arkisin yksikössä on ruokapalvelutyöntekijöiden lisäksi siivoojat. Viikonloppuina he ovat vapailla, jolloin kaikki tämä ylimääräinen jää hoitajille. Minua hirvitti ajatella osaston usein ollessa vajaalla henkilökunnalla töissä sitä työn määrää mitä heillä on tehtävänä. Ei voi muuta kuin nostaa hattua hoitajille.

Pidän osastosta paljon! Olen tutustunut paremmin asiakkaisiin ja voin sanoa jo tuntevani heidät, osan paremmin ja osan huonommin mutta kuitenkin

. Tunne ei heidän kohdallaan tosin ole molemminpuolinen sillä he harvoin minua muistavat. Olen kuitenkin henkilökunnan ja asiakkaiden seurassa tuntenut olevani pidetty. Työni hoidan huolellisesti ja tarkoin, sillä tämän työssäoppimisen aikana olen tehnyt virheitä ja niistä oppinut sen verran että teen kaiken rauhallisesti ja tunnollisesti. Työssäkäymiseni aikana osastolta on lähtenyt ihmisiä, mutta olen yllättynyt kuinka olen osannut olla tunteilematta sen enempiä vaan ottanut asian vastaan asiallisesti ja jatkanut töitä. Olen oppinut uutta ja minua on perehdytetty hyvin. Minulla on kaksi omaa ohjaajaa, mutta olen huomannut että vaikka he eivät olisikaan vuorossa on aina joku joka seuraa tekemisiäni ja opettaa minulle uutta.