Mitään ei saa tehtyä ja vaikka saa niin pääkoppa syöttää liukuhihnamaisesti seuraavan tehtävän eteen täysin huomaamatta kuinka paljon on tullut tehtyä ja onnistuttua. "Ei ne työt tekemällä lopu" on oiva sanonta kun kärsii opiskeluahdistuksesta niinkuin minä.Toki mieleen juolahtaa mainioita apuja tähän karuun kohtaloon:
1. Voi olla järjestelmällinen ja asettaa itselleen joka päivä vaikka pikkuruisen tavoitteen ja näin saada jotakin aikaiseksi
2. Aloittaa tehtävät ajoissa
3. Pitää kalenteria
4. Huokaista syvään ja hakeutua zen-tilaan "kyllä elämä vielä voittaa"
5. Hyvät yöunet ja terveelliset elämäntavat
Mutta kun on elämää koulun ulkopuolellakin ja minun kohdallani vielä semmoinen pikkupoika uhmaa täynnä niin tuntuu välillä mahdottomuudelta saada koulun ulkopuolella mitään siihen liittyvää tehdyksi. Sitten vielä se hauskanpito. Milloin kerkiää hassutteleen kun valoa ei näy tehtäväkasan alle? Toki on mussakin vikaa, koska en omaa noista viidestä opiskelua auttavasta keinosta yhden yhtäkään kun muisti pätkii ja keskittymiskyky herpaantuu ihan kaikesta.
Koulunkäynti kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa sittenkun pääsee siihen makuun ja saa kuin saakin jotain aikaiseksi. Tuskin maltan odottaa vuoden loppua kun hoidon näyttö on suoritettu ja voi keskittyä taas lomailuun. Niin kun siitä kesälomastakin on jo se kolme viikkoa aikaa..
Toki olen kelkassa mukana täysin, mutta stressaa kokoajan että tipahtaa ja jää rästejä sun muuta. Mutta niinkuin mulle aina sanotaan olen semmoinen huolien kerääjä, että kyllä tämä tästä. Kohta viimeistä vuotta mennään ja huomaankin että tämähän meni hyvin... ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti